tiistai 29. tammikuuta 2013

Paperitähti


Tarvitset:

paperia
sakset
liimaa
(jonkinlaisen mitan, mikäli haluat täsmällisen kokoiset tähdet)



Leikkaa paperista noin 10 x 10 cm kokoinen pala.


Taita neliö kulmista yhteen kolmioksi. Tämän jälkeen taita kolmio vielä puoliksi, pienemmäksi kolmioksi. (Mikäli reunat jäävät epätasaisiksi, huolittele ne nyt.)





Pitele paperikolmiota niin, että sen kaksi avointa reunaa osoittavat toinen oikealle, toinen ylöspäin. Leikkaa kolmioon viiltoja kuvan osoittamalla tavalla, noin puolen senttimetrin päähän toisistaan. (Katkoviivoja ei tarvitse tehdä. Piirsin ne selkeyttämään ohjeistusta.) Älä kuitenkaan leikkaa viiltoja yläreunaan asti, jotta työ pysyy kasassa. Tämän kokoiseen työhön viiltoja tulee suurin piirtein seitsemän. 



Avaa paperi takaisin neliöksi. Taita lyhimpien viiltojen erottamat suikaleet keskelle ja liimaa ne kulmista toisiinsa kiinni. Pidä taitokset ilmavina, älä paina paperia lyttyyn seuraavissa vaiheissa.



Käännä työ ja tee samalla tavalla toiselle puolelle. (Eli liimaa taas pienimmät suikaleet kulmista toisiinsa kiinni.)



Työnteko jatkuu tästä eteenpäin samaan malliin. Tähti käännetään ympäri jokaisen liimausvaiheen jälkeen. (En ole aivan kaikkia loppupään välivaiheita kuvannut; varmasti ymmärrätte näiden kuvien avulla jo periaatteen.)









Lopputulos on tämä:



Tähtiä voi käyttää tällaisenaan, kuten itse olen tehnyt julkaisun ensimmäisessä kuvassa. (Ikkunassani roikkuvat, siniset tähdet on tehty tätä ohjetta noudattaen. Ne eivät kuitenkaan näytä yhtä pyöreiltä kuin mallikuvan tähti, koska taittelin ne hieman jäykemmin. Sama ohje koskee joka tapauksessa sekä pyöreää että kulmikkaampaa tähtikuviota.)

Jos haluat askarrella suuremman kuvion, voit yhdistää sellaisen kuudesta pienemmästä tähdestä. Alla olevaan kuvaan piirretyt, valkoiset katkoviivat osoittavat, mistä kohdin kappaleet tulee kiinnittää toisiinsa (liimalla, niiteillä tai langalla). Katkoviivojen ohjeita noudattamalla saat aikaiseksi suuren tähden kaksi puolikasta. (Kuten huomaat kuvaa tarkkailemalla, tähti jää kahteen osaan.) 



Valmis tähti koostuu siis kuudesta pienestä kappaleesta, jotka yhdistetään ensin kolmen ryhmiin - suuren tähden puolikkaiksi. Lopuksi puolikkaat yhdistetään toisiinsa, jolloin lopputulos on tämä:


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Unisieppareita

Unisieppari on pohjoisamerikkalaisen intiaanikansan luoma taikakalu, joka ripustetaan sängyn päälle, ikkunaan tai ovenpieleen. Sen tarkoitus on suodattaa pois pahat unet sekä ajatukset, sillä ne jäävät kiinni siepparin verkkoon. Houkuttelemansa hyvät unet sekä ajatukset se puolestaan päästää lävitseen. Alun perin unisiepparit valmistettiin pajusta, höyhenistä sekä muista luonnonmateriaaleista. Nykyään sieppareita pidetään pääasiassa koristeina ja niiden tekemiseen käytetään monenlaisia materiaaleja.


Unisiepparin syntytarina

Hämähäkki-isoäiti (maailmankaikkeuden luoja) loi maailman. 
Hän tuli kuitenkin surulliseksi kaikista maailman pahoista unista. Niinpä Hämähäkki-isoäiti kulki pajun luo ja pyysi siltä muutaman oksan. Tämän jälkeen hän tapasi kotkan, jolta hän pyysi muutaman voimakkaan sulan. Vastaanottamiensa lahjojen avulla Hämähäkki-isoäiti 
loi unisiepparin, jotta pahat unet jäisivät siihen loukkuun. Sulat hän lisäsi, 
jotta kiinni jääneet unet voisivat niitä pitkin valua takaisin Äiti Maahan.

Unisieppari on hauska valmistaa. Käytännössä voit hyödyntää siepparin teossa mitä tahansa: helmiä, kiviä, nauhoja, lankoja, paljetteja, nappeja, sulkia, kankaita, kukkia, paperia tai vaikka maalia. Siepparin muoto ja koko on vapaavalintainen. Voit tehdä joko yksinkertaisen ja pienen siepparin tai sitten moniosaisen ja koristeellisen. Nyt on aika päästää luovuus valloilleen!

Piirsin ohjeet langan pujottelua varten, mutta mikäli se tuntuu liian haasteelliselta, voit tietenkin sitoa langat omavalintaisella tavalla. Kehikkona voit käyttää oksia, rautalankaa, valmista rengasta tai muun muassa muoviputkea. Renkaan voi päällystää tai jättää päällystämättä. Helmiä ja muita koristeita voi lisätä haluamiinsa kohtiin, haluamansa määrän.


Lähde liikkeelle punaisen nuolen osoittamasta kohdasta: solmi lanka kiinni kehikkoon ja etene kuvan osoittamalla tavalla. Kun saavut takaisin punaisen nuolen osoittamaan kohtaan, jatka langan pujottelua edelleen samalla tavalla, mutta tästä eteenpäin tee lenkki edelliseen lankakerrokseen, ei kehikkoon. Tätä demonstroi kuvassa sininen katkoviiva. Mitä suurempi kehikko, sitä tiheämmin lenkkejä kannattaa tehdä renkaaseen. Näin kuvio pysyy rikkaana. Mikäli lanka loppuu kesken, jätä päättelemätön osa roikkumaan. Voit myöhemmin käyttää sitä koristeiden kiinnittämisessä. 

Neula ei ole tarpeellinen väline, mutta omalla kohdallani se helpotti pujottelua. Välineiden valinta muutoin riippuu tietenkin omista materiaaleistasi. Itse olen aina pärjännyt perustarvikkeilla, kuten saksilla, langoilla ja liimalla. 

Siepparia varten kannattaa ostaa sulkia, joissa on rautalanka kiinnitystä varten. Omissa sulissani ei ole rautalankaa, joten olen ensin sitonut ne ompelukonelangalla yhteen. Tämän jälkeen olen laittanut liimaa helmen sisään ja asettanut sulkien kannat helmen sisälle. Toistaiseksi ainakin järjestelmäni on toiminut vallan mainiosti.

Valmistin ensimmäisen unisiepparini kaksi kuukautta sitten:


Ajatellaan, että unisiepparin tekeminen lahjaksi on eräänlaista sielunhoitoa. Kun siepparia suunnitellaan ja luodaan jollekulle, ajatellaan lahjansaajaa sekä itseä. Siepparista pyritään tietysti myös luomaan tulevan omistajansa näköinen. Tällaisen pohdinnan koetaan tekevän hyvää.

Punaisen siepparin askartelin siskolleni tupaantuliaislahjaksi. Tämän siepparin rengas on leikattu Pringles-purkin kannesta.

torstai 24. tammikuuta 2013

Nuppupeittoja

Nuppupeitosta käytetään myös seuraavia nimityksiä: keskos-, ensi- ja tehopeitto. Kuka tahansa voi tehdä nuppupeiton ja lähettää/viedä sen sairaalaan, lasten teho- tai keskososastolle. Sairaalat tarjoavat peittoja hieman pidempään viipyville keskosille. Vanhemmat saavat muutamasta peitosta valita mieleisensä. Toipumisen jälkeen perhe saa viedä nuppupeiton mukanaan kotiin. (Joskus peite lasketaan maahan vauvan mukana; toisinaan peite viedään kotiin säilyttämään kaunis muisto.) Nuppupeittojen kysyntä on jatkuva, joten niitä ei voi tehdä liikaa. Jokainen valmistettu peitto takaa ilon jollekin lapsiperheelle.

Nuppupeitto on usein tilkkutyö, mutta käytännössä peitto voi olla paljon muutakin. Työtä koskevat seuraavat rajoitukset:

  • nuppupeiton sivun pituuden tulee olla vähintään 40 cm, enintään 60 cm
  • peitteen ei tarvitse olla neliö 
  • materiaalien tulee olla puhtaita ja silitettyjä 
  • peiton päällipuolen olisi suotavaa olla puuvillaa, alapuolen jotakin pehmeää ja lämmintä materiaalia (kuten fleeceä tai flanellia) 
  • peitto tulee pystyä pesemään pesukoneessa (40 asteen ohjelmalla) 
  • peiton osia tulisi tikata/ommella yhteen muualtakin kuin reunoilta (erityisesti jos sisällä on vanua) 
  • kovia saumoja tulee välttää (ei kanttausta vinonauhalla) 
  • vauvalle mahdollisesti vaarallisia osia ei saa käyttää (kuten nappeja, paljetteja, rusetteja jne.)
  • kuolemaan liitettävissä olevat symbolit ovat kiellettyjä (esim. risti tai siivet)

Toiset vanhemmat pitävät rauhoittavista sävyistä, jotkut puolestaan kaipaavat kirkkaita värejä sekä selkeitä kuvioita. Tällä kertaa luomani nuppupeitot tein kaapista löytyvistä, ylimääräisistä materiaaleista, joten en voinut valikoida niitä sen kummemmin. Hyötykäyttöön päätyivät myös sukulaisten sekä naapurien vanhaksi käyneet flanellipaidat. Ompelin keskospeitot soveltaen eri tekniikoita ja tyylejä, joten en kirjoita tämän kummallisempia ohjeita. Vastaan kuitenkin parhaani mukaan tarkentaviin kysymyksiin.

Mikäli et itse osaa tai halua tehdä nuppupeittoa, voit joka tapauksessa antaa hyvän kiertää ja välittää yllä mainitut ohjeet tutuillesi - tai vaikkapa oman alueesi käsityökerholle/kouluille. Itse tehdyn nuppupeiton saa signeerata ompelein tai esimerkiksi vedenkestävällä tussilla. 

Myyrä-pussilakana + flanellipaita:


Myyrä-pussilakana + fleece:


Myyrä-pussilakana, turkoosi kangas + ruutuhuivi:



Prinsessa-kangas + flanellipaita:


Prinsessa-kangas, pitsi + flanellipaita:


Sammakko-kangas + sininen huivi:



Lisää kuvia inspiroivista nuppupeitoista löytää helposti Googlesta, hakusanalla "nuppupeitto" (tai jollakin julkaisun alussa mainitulla synonyymilla).

torstai 17. tammikuuta 2013

Pientä virkaten

Toisinaan otan esimerkiksi televisiota katsellessa virkkuukoukun käteeni ja alan virkkaamaan. En koskaan tiedä etukäteen, mitä työstä syntyy. Julkaisen nyt muutaman kuvan kyseisistä virkkauksistani. Koska työt on tehty soveltamalla, en voi lisätä niitä koskevia ohjeita. Olen käyttänyt ketju- ja piilosilmukoita sekä pylväitä.

Virkkasin itselleni asustehuivin Lankamaailmasta ostetulla sesonkilangalla. (Langassa itsessään oli tuollaiset vaaleat "pilkut".) Loppujen lopuksi innostuin niin paljon, että virkkasin samanlaisia huiveja Lähetyskauppa Taskuun hyväntekeväisyysmyyntiin.


Aloin tekemään itselleni kolmiohuivia, mutta kesken työnteon kyllästyin ajatukseen. Niinpä päättelin työn ja lahjoitin sen hartiahuiviksi pikkusiskolleni (tai pikemminkin hänen nukelleen). Dino demonstroi huivin kokoa. Huivin hapsut on tehty Veera-langasta. 



En ole koskaan osannut virkata palloa kunnolla, joten ajattelin (taas!) yrittää. Tällä kertaa onnistuin jollakin tavalla. Pallojen sisällä on vanua. Tällä hetkellä palleroiset roikkuvat keittiöni ovenkahvassa. 


Kaikkein satunnaisimmat, viimeaikaiset työt kokosin yhteen kuvaa varten.


Sisustuksesta kiinnostuneita Facebook-käyttäjiä suosittelen 'tykkäämään' sellaisesta sivusta kuin Home Decorating. Sivusto lisää viikottain uusia kuvia kauniista ja mielenkiintoisista sisustusideoista. Alle lisäämäni kuva on kyseisen sivuston jakama. Kuva sai minut inspiroitumaan, mutta koska kukaan tuttuni ei leiki nukkekodilla, tyydyn lykkäämään intoani tuleviin vuosiin.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Patalaput

Tammikuu on puolessa välissä, mikä (ikävä kyllä) tarkoittaa, että koulunkäynti on alkanut normaaliin tapaan. Koulutuslinjani (Restonomi AMK, Palveluiden tuottaminen ja johtaminen) kunniaksi ajattelin julkaista jotakin keittiöaiheista piristämään kaikkien arkea.

Alla on tekemiäni patalappuja. Koska ne on tehty soveltamalla, en voi lisätä yleispätevää ohjetta. Kenties pelkät kuvat kuitenkin auttavat jotakuta inspiroitumaan. 

Mustavalkoiset patalaput tein itselleni. Sarjaan kuuluu myös patakinnas, josta en ole ottanut vielä valokuvaa. Koristeet on ommeltu yksinkertaisesti ompelukoneen omilla koristekuvioilla. Reunoihin kiinnitin mustaa pitsiä.


Alla olevat, punertavat patalaput tein pikatyönä ystävälleni hänen muutettuaan omaan asuntoon. Kuviot on tehty applikoimalla.


Yrittäkäähän nauttia lumesta ja villapaidoista niin kauan kuin talvea vielä kestää!

torstai 10. tammikuuta 2013

Hamahelmeilyä

Hamahelmikuvioita tehdäksesi tarvitset hamahelmialustoja, hamahelmiä, leivinpaperia sekä silitysraudan. (Toisinaan törmään ohjeisiin, joissa suositellaan voipaperin käyttöä leivinpaperin sijaan. Koska leivinpaperi kestää paremmin kuumuutta, suosittelen käyttämään kuitenkin sitä.)



Hamahelmet asetetaan pystyasentoon alustan piikkeihin.


Kun olet saanut aseteltua helmet haluamasi kuvion muotoon, aseta leivinpaperi työn päälle. Silitä työtä keskilämmöllä, jotta helmet sulavat yhteen. Myös alusta on muovia, joten liian kovalla lämmöllä silitettäessä sekin sulaa. Silitysrauta tulee pitää täydellisesti vaakatasossa, sillä muutoin kuumuus saattaa jostakin kohtaa vaikuttaa alustaan. Kestävimmän lopputuloksen saa, kun silittää työn toiseltakin puolelta. Tällöin työ irrotetaan alustasta ensimmäisen puolen silittämisen jälkeen, käännetään ylösalaisin, asetetaan leivinpaperi toiselle puolelle ja silitetään sekin. 

(HUOM! Mikäli silitysraudassasi on höyrytys-ominaisuus, älä lisää säiliöön vettä. Omassa silitysraudassani ei ole höyrytysmahdollisuutta.)


Ohjeissa näkyvä kuvio silitettynä molemmin puolin:



Lisään alle muutaman itse tekemäni hamahelmityön ohjeineen. Ohjeruudukot saa tulostaa omaan käyttöön. Iloa omien hamahelmeilyjesi pariin!



Lumihiutaleesta sekä rusetista tein magneetit liimaamalla hamahelmityöt magneettiin kiinni.






Risti-hamahelmeilyni roikkuvat langassa, mikä on yksi vaihtoehto kiinnittää työt esille. Suosittelen joskus kokeilemaan työn liimaamista tikun päähän. Esimerkiksi ötökkä-työt näyttävät hauskoilta kukkaruukussa, jos ne on liimattu varrastikun päähän.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Paperirulla-askartelua

Yleensä saan inspiraation askarteluun jostakin lehdestä. Tällä kertaa askarteluidea löysi minut pikkusiskoni välityksellä. Olin vierailemassa vanhempieni luona, kun näin pirteästi maalatun tähden roikkuvan uunin edessä. Se herätti kiinnostukseni, joten menin tarkastelemaan sitä lähemmin. Lopulta hoksasin, että se oli tehty vessapaperirullasta.

Ekologisena henkilönä innostuin ajatuksesta ja päätin itsekin muuttaa pahvisen rullan koristeelliseksi tähdeksi. Oma tähteni on (ainakin toistaiseksi) hyvin pelkistetty, mutta pidän siitä juuri sellaisena. Kyseinen tähti on helppo tehdä. Sakaroiden paksuuden voi valita itse. Mitä paksummat sakarat, sitä enemmän pahvirullia kuluu. Oma tähteni vaati vain yhden rullan.



En kirjoita erikseen tähden teko-ohjeita, koska omasta mielestäni kuva kertoo hyvin, miten tähti on rakennettu. Vaikka kiinnitin osat toisiinsa langan avulla, ujutin myös liimaa osien väliin, jotta kokonaisuus pysyisi mahdollisimman kauniina ja hyvänä. Oma tähteni on spray-maalattu hopealla värillä, mutta ehostukseen voi käyttää mitä tahansa maalia, kangasta tai vaikka paperia. Valmiiseen tähteen voi liimata koristeita oman halun mukaan, mikäli pelkkä tähti näyttää omasta mielestä turhan yksinkertaiselta.

Kesäisemmästä kuviosta innostuneet voivat liimata tähden keskelle ympyrän, pullonkorkin tai vaikka napin, jolloin tähdestä muuttuu kukka. Mahdollisuudet ovat rajattomat – ja kustannukset mitättömät.

Hieman monimutkaisemmasta pahvirulla-askartelusta kiinnostuneita varten lisään loppuun erilaisia kuvia vessapaperirulla-töistä.


flickriver.com:





decocrush.fr:




ankarascene.com: