torstai 24. huhtikuuta 2014

Tilkkutäkki

Tilkkupeiton ensimmäinen valmistusvaihe on tilkkujen leikkaaminen. Tilkut (omassa tapauksessani neliöt) ommellaan ensin jonoiksi/riveiksi, minkä jälkeen jonot kiinnitetään toisiinsa pitkiltä sivuiltaan. Saumat tulee silittää hyvin työn edetessä, jotta ne taittuisivat kauniisti tahdottuun suuntaan. Valmiista tilkkupinnasta ei kannata tehdä liian suurta, sillä tikkaaminen (ks. kolmas kappale) hankaloituu, kun tilkkupinnan koko kasvaa. Suositeltava koko valmiin pinnan sivulle on noin 1-1,5 m. Alla oleva kuva osoittaa, että kasasin oman täkkini kolmesta erikseen työstetystä tilkkupinnasta.


Tilkkutäkki koostuu kolmesta kerroksesta: tilkkupinnasta, vanusta sekä taustakankaasta. Tilkkupinta on peiton niin sanottu paraatipuoli ja taustakangas on täkin alapuoli. Vanu on näkymättömissä, sillä se asetetaan tilkkupinnan ja taustakankaan väliin  ikään kuin täytteeksi.

Tilkkupeiton seuraava valmistusvaihe on tikkaaminen. Tikkausta varten kerrokset asetetaan päällekkäin (taustakankaan oikea puoli lattiaa kohden ja tilkkupinnan oikea puoli kattoa kohden). Tässä vaiheessa on suositeltavaa harsia kerrokset yhteen eli ommella käsin kankaat ja vanu kiinni toisiinsa suurin pistoin. Harsiminen auttaa kerrosten paikallaan pysymistä. Kyseiset ompeleet puretaan, kun tikkaus on valmis.

Tikkaus tehdään yleensä ompelukoneen suoralla ompeleella. Pistoväliä kannattaa suurentaa. (Valitsin itse väliksi 3,5. Koneeni on Husqvarna.) Tikkauksen sekä harsimisen tarkoitus on sama: kiinnittää kerrokset toisiinsa. Tikkausjäljen ulkonäön voi päättää itse. Tikkaus voi koostua esimerkiksi koukeroviivoista tai vaikka kukkakuvioista. Mitä monimutkaisempi kuvio, sitä vaikeampi toteuttaa.

Tikkaus kannattaa aloittaa työn keskeltä, jolloin eteneminen tapahtuu reunoja kohden. Mitä paremmin valmistelutyöt on tehty, sitä epätodennäköisemmin kankaat rypistyvät tikkausjäljen alle. Tikkauksella on myös toinen tarkoitus. Kankaiden väliin jäävä vanulevy voi ajan saatossa purkaantua ja menettää muotonsa. Hyvä sekä tiivis tikkaus estää vanua kasaantumasta vain yhteen paikkaan.

Korvasin vanun fleece-huovalla. Koska fleece ei purkaannu työn sisällä, tikkausta ei tarvita yhtä paljon. Tikkasin vain saumakohdat varmistaakseni, että saumat eivät kääntyile väärään suuntaan edes pesussa. Tikkaus myös jakaa työn painoa niin, että täkin massa ei rasita pelkkiä sivusaumoja, vaan jakautuu kaikkialle tasaisesti.

Kuten julkaisemistani kuvista näkee, valitsin tikkauslangan väriksi valkoisen. Tyydyin helpoimpaan mahdolliseen tikkaustyyliin eli suoraan ompeleeseen. Pidän siitä, että ruutuja kehystävät, lyhyet viivat saavat peiton näyttämään entistä enemmän juuri tilkkutäkiltä. Ne luovat siihen tietynlaista epäsiisteyttä, joka saa tekstiilin näyttämään kutsuvalta.

Kun tikkaus on valmis, peiton osat voidaan yhdistää omavalintaisella tavalla. Yksi tapa on ommella kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain. Tällöin täkin "takapuolelle" tulee ommella kangaskaistale (esimerkiksi leveä kantti- tai vinonauha), joka peittää yhdistämisestä syntyvät saumavarat. Kaistaleen voi ommella käsin kiinni taustakankaaseen, mikäli ei halua ompeleen näkyvän peiton paraatipuolelle.


Valmiin tilkkutäkkini koko on noin 130 x 170 cm. Taustakangas on IKEAsta ostettua Britten nummer -kangasta. Huolittelin peiton reunat ja ompelin mustaa pitsinauhaa koristeeksi.


HUOM!
Muistathan pestä ja silittää kankaat (sekä muut mahdollisesti kutistuvat materiaalit) ennen työskentelyn aloittamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti